Eilen tapahtui uskomattoman hellyyttävä yllätys. Entinen tytärpuoleni oli ainoa joka muisti nimipäiväni, ja laittoi siitä tekstiviestin. :) En ole eromme jälkeen voinut / saanut oikeastaan pitää mitään yhteyttä lapsiin ja varsinkin alussa ikävä oli aivan hirvittävä. Olinhan minä lasten elämässä yli seitsemän vuotta, välillä asuen heidän kanssaan. Olen miettinyt ajattelevatkohan lapset ikinä minua? Muistavatko he minusta mitään mukavaa, vaiko vain viimeiset ikävät yhteentörmäykset heidän isänsä kanssa? Ovatko he onnellisia? Onko heidän uusi äitipuolensa varmasti mukava ja ihana ja pitää heistä hyvää huolta.. Uskoisin niin kyllä. Vaikka meillä oli heidän isänsä kanssa omat vaikeutemme, luotan hänen arvostelukykyynsä. Lapset olivat kuitenkin kaikki kaikessa.

Mutta se, että vielä näiden kahden vuoden jälkeenkin kun emme ole lainkaan nähneet, tyttö muistaa minut ja laittaa onnittelut. Kieltämättä hieman liikutuin ja mieleni teki pommittaa enemmänkin tekstiviesteillä ja kysellä kuulumisia, mutten sitten uskaltanut kuitenkaan kuin kiittää ja lähettää lämpimästi terveisiä. Taidan kuitenkin laittaa lapsille tänä vuonna joulukortin.. Tuskin uusi perhe siitä kauheasti pahastuu. :)