Toissapäivänä kävin kuntosali 30-minuuttisella, eilen astangapainotteisessa joogassa. Ensi viikolla aion tähdätä kolmeen käyntikertaan salilla. Jospa vihdoin saisin kunnolla liikunnan harrastukseksi ja habaa hauikseen. Tavoitteeni ovat realistiset. Kesään mennessä hätätapauksessa hieman jännittyvä läski muutetaan vähintäin herneen mittaiseksi muskeliksi. Kesällä voin jo uimarannoilla pullistaa pientä papua ja antaa kadehtivien katseiden pyyhkiytyä pikkuisesti pullahtavan habani yli. Kunhan pingotan hauista, niin pieni lihaspallero sieltä pulpahtaa, odottakaapa vain.
Harmi sinänsä, että aloitan oikeastaan ihan nollapisteestä. Kroppa tärisee kun pitäisi hetken pitää kaikkia uinuvia lihaksia toiminnassa vaikkapa jossain astangakiemurassa. Lihakseni eivät vielä taida tietää olevansa oikeasti olemassa. Joogassa keho nitisi ja natisi, selkä rusahteli ja naksahteli, kipeä ja jumiutunut iskiashermoni vinkui kireällä kuin viulunkieli silti suostumatta päästämään irti kuristusotettaan koipilihaksesta. Mutta jospa se siitä venyisi ja antaisi periksi. Ei ole kiva kun on koko ajan vasen alaselkä ja persaus kipeänä yhden kireän lihasjumin vuoksi. Viimevuotinen sulavuuteni saada kämmenillä jalkapohjista kiinni on muisto vain, ja olen kauempana spagaatista kireine iskiaksineni kuin koskaan. Voin kuvitella miten lihakseni vetäytyvät kiukkuiseen sumppuun yrittäessäni venyttää niille lisää liikkuvuutta. Vihamielisinä ne ryhmittyvät kivuliaiksi kramppirykelmiksi ainakin yläselässäni. Pahoin pelkään, että joudun ottamaan särkylääkkeen selvitäkseni tänään työpäivästä.
Mutta ehkä ne vielä huomaavat miten paljon kivempi olisi kasvattaa mureaa habamassaa löllyvän läskin sijaan ja suostuvat vielä yhteistyöhön. Kun vielä saisi syötyä terveellisemmin.. Tänään olen nakerrellut fetajuustoa, syönyt pussillisen nuudelia ja aamiaiseksi valkosipulilevite-leivän fetamurusilla. Nyt on jo ähky. Huomenna tsemppaan ruokavalion kanssa enemmän!