Pitkään toivomani vapaapäivä tuli ja öh, meni. Voin ylpeänä kertoa, etten ole tänään saanut niin yhtikäs mitään aikaan. Suostuin nousemaan kissakuormittuneesta pedistäni vasta yhden maissa päivällä, valmistin herkkuruokia ja olla kellittelin kissojen kanssa kasassa milloin sohvalla, milloin pedissä. Olen lueskellut Natan antamaa ihanaa kasari-kirjaa ja hihitellyt lapsuusmuistoille (voin lämpimästi suositella kaikille 80-luvun kakaroille! Tekijä on Henna-Kaisa Sivonen) sekä selannut tippa linssissä Maailman lapset kirjaa missä esitellään eri kansojen ja maiden lapsosia. Kirja on ihana, voi kun sen jostain löytäisin omakseni! Nythän hyväksikäytin jälleen Natalian kirjahyllyä ja lainasin tuon lempparini uudestaan. Kai sitä on jo kaksosten kanssa selattu? Vai ovatkohan vielä liian pieniä kiinnostumaan eri maiden muksuista.

Olen tänään sentään lähettänyt ikävää tihkuvia viestejä Mr. T:lle ja häiriköinyt puheluilla kunnes hän alkoi nauramaan että olen ihan höpsö. Niinpä. Anna minulle tilkka toivoa ja juovun menettäen viimeisenkin järjenhiveneni. Paruttuani 3 viikkoa sekä yhden yön ihan totaalisen putkeen (no okei, niistin välillä) nukahdin hetkeksi, näin painajaista että erosimme ja heräsin jolloin erosimme. Ilmeisesti non-stop pillitykseni vetosi johonkin Mr. T:n sydämessä sillä lopputuloksena kiipesin hänen syliinsä ja käperryin niin pieneksi että minua voisi vaikka taskussa kuljettaa. Katselemme vielä varovaisesti. ..kirjoitin juuri pitkän selostuksen kaikista vaikeuksista, haasteista ja ongelmista mitä suhteeseen sisältyy mutta poistin sen. Jos alan miettimään millaisia myönnytyksiä joudumme tekemään ja miten raskasta se tulee olemaan (niin henkisesti kuin fyysisesti) minulta nyrjähtää järki. Lyhyesti: ainakin 2 vuotta hyvin satunnaista tapailua hyvin kiireisellä aikataululla, sen jälkeen jos muutamme yhteen niin.. Koko asunto joudutaan valitsemaan, remontteeraamaan ja muokkaamaan kaksiosaiseksi. Minun kissojeni ja hänen veljensä vaikean allergian sanelemilla ehdoilla. Tuntuu niin perkeleen kohtuuttomalta kaikin puolin. Mutta katsellaan.. Ehkä käy niin onnellisesti että kasvamme vain eroon ystävinä ja rakkaus hiipuu pois.